Japanin sanakortit
sanaston oppimiseen

Sanakorteilla on omat asetukset. Voit muuttaa niitä sen mukaan, miten haluat harjoitella:

• Sanakorttien määrän valinta harjoitusta kohden

  Voit valita, kuinka monta sanakorttia harjoittelet yhdellä kirjoituskerralla. Oletusmäärä on kymmenen sanakorttia. Jos olet aloittelija, voit valita vähemmän kortteja kullekin harjoituskerralle.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) tarjoaa standardoidun joukon symboleja puhuttujen kielten äänteiden esittämiseen. Alla ovat japanilaisen ääntämyksen IPA-symbolit esimerkkeineen ja kuvauksineen sekä suuntaa antavia vertailuja suomen äänteisiin.

Japanin vokaalit

• /a/ - kuten あめ (ame), äännetään /a.me/ (kuten "a" sanassa mama /ˈmama/)
• /i/ - kuten いぬ (inu), äännetään /i.nu/ (kuten "i" sanassa tila /ˈtila/)
• /u/ - kuten うみ (umi), äännetään /u.mi/ (kuten "u" sanassa tule /ˈtule/)
• /e/ - kuten えび (ebi), äännetään /e.bi/ (kuten "e" sanassa lehti /ˈlehti/)
• /o/ - kuten おとこ (otoko), äännetään /o.to.ko/ (kuten "o" sanassa koti /ˈkoti/)

Japanin konsonantit

• /k/ - kuten かぜ (kaze), äännetään /ka.ze/ (kuten "k" sanassa kala /ˈkala/)
• /ɡ/ - kuten がっこう (gakkou), äännetään /ɡak.koː/ (kuten "g" sanassa golf /ɡolf/)
• /s/ - kuten さくら (sakura), äännetään /sa.ku.ra/ (kuten "s" sanassa sukka /ˈsukːa/)
• /z/ - kuten ぞう (zou), äännetään /zoː/ (kuten "z" englannin sanassa zoo /zuː/)
• /t/ - kuten たべもの (tabemono), äännetään /ta.be.mo.no/ (kuten "t" sanassa talo /ˈtalo/)
• /d/ - kuten でんしゃ (densha), äännetään /den.ʃa/ (kuten "d" sanassa deli /ˈdeli/)
• /n/ - kuten ねこ (neko), äännetään /ne.ko/ (kuten "n" sanassa nalle /ˈnalle/)
• /h/ - kuten はな (hana), äännetään /ha.na/ (kuten "h" sanassa halaus /ˈhalauːs/)
• /m/ - kuten みず (mizu), äännetään /mi.zu/ (kuten "m" sanassa mama /ˈmama/)
• /r/ - kuten りんご (ringo), äännetään /riŋ.ɡo/ (kuten "r" sanassa ranta /ˈranta/, mutta lyhyempi ja samanlainen kuin "d" sanassa "deli")
• /w/ - kuten わかる (wakaru), äännetään /wa.ka.ru/ (huulet lähestyvät toisiaan, toisin kuin v:ssä sanassa vene /ˈvene/; japanin w on vähemmän pyöristynyt kuin englannin w)
• /j/ - kuten やま (yama), äännetään /ja.ma/ (kuten "j" sanassa jalo /ˈjalo/)

Muita japanin konsonanttiäänteitä

• /ɕ/ - kuten しろ (shiro), äännetään /ɕi.ro/ (kuten "sh" englannin sanassa she /ʃiː/, ei suomenkielistä vastinetta)
• /t͡ɕ/ - kuten ちかてつ (chikatetsu), äännetään /t͡ɕi.ka.te.tsu/ (kuten "ts" sanassa tsunami /ˈtsunami/)
• /ɸ/ - kuten ふね (fune), äännetään /ɸu.ne/ (ei suomenkielistä vastinetta, muistuttaa "f" englannin sanassa fun /fʌn/, mutta äännetään molemmilla huulilla)
• /dz/ - kuten あずま (adzuma), äännetään /ad͡zu.ma/ (kuten "ds" englannin sanassa adds /ædz/)

Japanilaisen ääntämyksen ainutlaatuiset piirteet

Vaikka japanin ääntäminen muistuttaa joiltakin osin muita kieliä, sillä on myös ainutlaatuisia piirteitä, jotka kielen opiskelijan on hyvä tuntea.

• Sävelkorko: Tokion japanissa sävelkorko erottaa sanoja. はし (hashi, silta) [haɕi] (matala-korkea) vs. はし (hashi, syömäpuikot) [haɕi] (korkea-matala).
• Vokaalien pituus: Kuten suomessa, japanissa on lyhyitä ja pitkiä vokaaleja, jotka voivat muuttaa sanan merkitystä. Esimerkiksi, おばさん (obasan, täti) /o.ba.san/ vs. おばあさん (obaasan, isoäiti) /o.baː.san/.
• Konsonanttien geminaatio: Konsonanttien pituus voi myös muuttaa sanan merkitystä. Esimerkiksi, きて (kite, tule) /ki.te/ vs. きって (kitte, postimerkki) /kit.te/.
• Nasaaliäänteet: Nasaali ん vie yhden moran, ja sen ääntämys muuttuu seuraavan äänteen mukaan. Sanassa かんじ (kanji) se ääntyy ennen [dʑ]:tä suunnilleen [n]:nä: [kan.dʑi]. [ɴ] on yksi mahdollinen ääntämys muissa ympäristöissä, ei vain japanissa esiintyvä äänne. Myös edeltävä vokaali voi nasalisoitua.
• Yhtenäinen rytmi: Japanin rytmiä kuvataan morilla, jotka mittaavat tavun painoa. Lyhyt vokaali on yksi mora ja pitkä kaksi; ん ja kaksoiskonsonantin ensimmäinen osa lasketaan kumpikin yhdeksi moraksi. Morat muodostavat rytmin perustan, mutta niiden todellinen kesto vaihtelee puheessa.
• Palatalisaatio: Ennen /i/:tä jotkin konsonantit palatalisoituvat: き (ki) voidaan merkitä [kʲi]. S-äänteen kohdalla voi verrata muotoja さ [sa] ja し (shi) [ɕi]. Palatalisoituneita konsonantteja äännettäessä kieli lähestyy suulakea.
• Vokaalien soinnittomuus: Vokaalit /i/ ja /u/ muuttuvat usein soinnittomiksi soinnittomien konsonanttien välissä tai tietyissä asemissa sanan lopussa. Sanassa です (desu, on) loppuvokaali voi olla soinniton ja lähes kuulumaton: [desɯ̥]. Näin käy myös kohteliaassa puheessa; soinnittomuus ei aina tarkoita vokaalin täydellistä katoamista.
• L- ja V-äänteet: Japani ei erota /l/:ää tavallisesta r-äänteestään, joka ääntyy lyhyenä kielen napautuksena [ɾ]. /v/ korvataan usein /b/:llä, mutta jotkut puhujat käyttävät lainasanoissa [v]:tä. Nämä erot voivat vaikeuttaa suomen ääntämisen oppimista japaninkielisille.