Norjan sanakortit
sanaston oppimiseen

Sanakorteilla on omat asetukset. Voit muuttaa niitä sen mukaan, miten haluat harjoitella:

• Sanakorttien määrän valinta harjoitusta kohden

  Voit valita, kuinka monta sanakorttia harjoittelet yhdellä kirjoituskerralla. Oletusmäärä on kymmenen sanakorttia. Jos olet aloittelija, voit valita vähemmän kortteja kullekin harjoituskerralle.

• Näppäimistöltä puuttuvien merkkien korvaaminen

  Jos näppäimistöasettelu ei tue tiettyjä sanakorttien kanssa harjoittelemasi kielen erikoismerkkejä tai diakriittisiä merkkejä, voit ottaa asetuksissa käyttöön merkkien korvaamisen. Tällöin järjestelmä hyväksyy erikoismerkin tilalle mahdollisuuksien mukaan lähimmän latinalaisen peruskirjaimen. Jos esimerkiksi kirjoitettava sana on único ja kirjoitat unico, koska asettelusi ei tue aksenttimerkkejä, sitä ei pidetä virheenä.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) tarjoaa standardoidun sarjan symboleja puhuttujen kielten äänteiden esittämiseen. Alla ovat IPA-symbolit norjan ääntämiselle esimerkkeineen ja kuvauksineen.

Norjan vokaalit

• /ɑː/ - kuten sanassa tak, äännetään /tɑːk/ (kuten "a" sanassa talo /ˈtalo/)
• /eː/ - kuten sanassa se, äännetään /seː/ (kuten "e" sanassa setä /ˈsetæ/)
• /iː/ - kuten sanassa bit, äännetään /biːt/ (kuten "i" sanassa isä /ˈisæ/)
• /uː/ - kuten sanassa sol, äännetään /suːl/ (kuten "o" sanassa koira /ˈkoira/)
• /ʉː/ - kuten sanassa hus, äännetään /hʉːs/ (ei suomalaista vastinetta, samanlainen kuin "u" englannissa boot /buːt/)
• /œ/ - kuten sanassa ønsker, äännetään /ˈœnskər/ (suuntaa antavasti kuten "ö" suomen sanassa mökki /ˈmøkːi/, mutta avoimempana)
• /yː/ - kuten sanassa fy, äännetään /fyː/ (kuten "yy" suomen sanassa syy /syː/)
• /æː/ - kuten sanassa lære, äännetään /ˈlæːrə/ (kuten "ä" sanassa älä /ˈælæ/)
• /øi/ - kuten sanassa høy, äännetään /høy/ (kuten "oi" sanassa voi /voi/)
• /ei/ - kuten sanassa hei, äännetään /hæɪ/ (kuten "ei" sanassa meidän /ˈmeidæn/)

Norjan konsonantit

• /p/ - kuten sanassa panne, äännetään /ˈpɑnːə/ (kuten "p" sanassa pallo /ˈpɑlːo/)
• /b/ - kuten sanassa bil, äännetään /biːl/ (kuten "b" sanassa baari /ˈbɑːri/)
• /t/ - kuten sanassa tak, äännetään /tɑːk/ (kuten "t" sanassa talo /ˈtalo/)
• /d/ - kuten sanassa dag, äännetään /dɑːɡ/ (kuten "d" sanassa data /ˈdɑtɑ/)
• /k/ - kuten sanassa katt, äännetään /kɑtː/ (kuten "k" sanassa kala /ˈkɑlɑ/)
• /ɡ/ - kuten sanassa gutt, äännetään /ɡʉtː/ (kuten "g" sanassa golf /ˈɡolf/)
• /f/ - kuten sanassa fisk, äännetään /fɪsk/ (kuten "f" sanassa fani /ˈfɑni/)
• /v/ - kuten sanassa vann, äännetään /vɑnː/ (kuten "v" sanassa vesi /ˈvesi/)
• /s/ - kuten sanassa sol, äännetään /suːl/ (kuten "s" sanassa sauna /ˈsɑunɑ/)
• /ʃ/ - kuten sanassa skje, äännetään /ʃeː/ (kuten "sh" englannin sanassa shoe /ʃuː/)
• /ʂ/ - kuten sanassa sjåfør, äännetään /ʂoːˈføːr/ (ei suomalaista vastinetta, samanlainen kuin "sh" englannin sanassa sharp /ʃɑːrp/)
• /ç/ - kuten sanassa kjøtt, äännetään /çœtː/ (ei suomalaista vastinetta, samanlainen kuin "ch" saksan sanassa ich /ɪç/)
• /l/ - kuten sanassa lys, äännetään /lyːs/ (kuten "l" sanassa luola /ˈluolɑ/)
• /r/ - kuten sanassa rød, äännetään /røːd/ (kuten "r" sanassa raha /ˈrɑhɑ/)
• /m/ - kuten sanassa mann, äännetään /mɑnː/ (kuten "m" sanassa mies /ˈmies/)
• /n/ - kuten sanassa natt, äännetään /nɑtː/ (kuten "n" sanassa nainen /ˈnɑinɛn/)
• /ŋ/ - kuten sanassa ring, äännetään /rɪŋ/ (kuten "ng" englannin sanassa song /sɒŋ/)
• /j/ - kuten sanassa ja, äännetään /jɑː/ (kuten "j" sanassa jalka /ˈjɑlkɑ/)

Norjan ääntämyksen ainutlaatuiset piirteet

Vaikka norjan ääntäminen muistuttaa joiltakin osin muita skandinaavisia kieliä, siinä on myös ainutlaatuisia piirteitä, jotka oppijan on hyvä tuntea.

• Sävelkorko: Monet norjan murteet erottavat sanoja sävelkoroilla 1 ja 2: bønder (maanviljelijät) /ˈbønːər/ (1) vs. bønner (pavut) /ˈbønːər/ (2).
• Retrofleksiset konsonantit: Joissakin murteissa /r/:n yhdistelmä tiettyjen alveolaarikonsonanttien, kuten /t/ ja /s/, kanssa tuottaa retrofleksisiä äänteitä, kuten /ʈ/ ja /ʂ/.
• Palatalisaatio: Jotkut konsonantit, kuten /k/ ja /g/, palatalisoidaan etuvokaalien edessä, samoin kuin muissa kielissä.
• Vokaalien pituus: Kuten tšekissä ja japanissa, norjassa erotellaan lyhyet ja pitkät vokaalit. Esimerkiksi, skål (kulho) /skoːl/ vs. skal (pitäisi) /skɑl/. Tässä sanaparissa eroavat sekä vokaalien pituus että laatu: /oː/ ja /ɑ/.
• Intonaatiomallit: Norjan intonaatio vaihtelee monien murteiden välillä. Itänorja ja länsinorja ovat laajoja murreryhmiä; sävelkorkojen kulku on niissä usein erilainen, ja vaihtelua on myös ryhmien sisällä.
• Konsonanttiklusterit: Norja käyttää usein konsonanttiklustereita, jotka voivat olla haastavia niille, jotka eivät puhu norjaa äidinkielenään, kuten sanassa språk (kieli) /sproːk/.
• Murre-eroja: Ääntäminen voi vaihdella merkittävästi eri norjan murteiden välillä, mikä vaikuttaa vokaaleihin, konsonantteihin ja intonaatiomalleihin. Esimerkiksi sanan jeg (minä) ääntäminen voi vaihdella /jæɪ/:stä /je/:hen /e/:hen alueesta riippuen.