Turkin sanakortit
sanaston oppimiseen

Sanakorteilla on omat asetukset. Voit muuttaa niitä sen mukaan, miten haluat harjoitella:

• Sanakorttien määrän valinta harjoitusta kohden

  Voit valita, kuinka monta sanakorttia harjoittelet yhdellä kirjoituskerralla. Oletusmäärä on kymmenen sanakorttia. Jos olet aloittelija, voit valita vähemmän kortteja kullekin harjoituskerralle.

• Näppäimistöltä puuttuvien merkkien korvaaminen

  Jos näppäimistöasettelu ei tue tiettyjä sanakorttien kanssa harjoittelemasi kielen erikoismerkkejä tai diakriittisiä merkkejä, voit ottaa asetuksissa käyttöön merkkien korvaamisen. Tällöin järjestelmä hyväksyy erikoismerkin tilalle mahdollisuuksien mukaan lähimmän latinalaisen peruskirjaimen. Jos esimerkiksi kirjoitettava sana on único ja kirjoitat unico, koska asettelusi ei tue aksenttimerkkejä, sitä ei pidetä virheenä.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) tarjoaa standardoidun joukon symboleja puhutun kielen äänteiden esittämiseksi. Alla ovat IPA-merkit turkin ääntämiselle, esimerkkien ja kuvausten kera sekä suuntaa antavia vertailuja suomen äänteisiin.

Turkin vokaalit

• /a/ - kuten sanassa kapı, äännetään /kaˈpɯ/ (kuten "a" sanassa kala /ˈkala/)
• /e/ - kuten sanassa elma, äännetään /ˈelma/ (kuten "e" sanassa mene /ˈmene/)
• /i/ - kuten sanassa iyi, äännetään /ˈiji/ (kuten "i" sanassa pieni /ˈpieni/)
• /ɯ/ - kuten sanassa kız, äännetään /kɯz/ (ei suoraa suomalaista vastinetta, muistuttaa "i" englannin sanassa "cousin" /ˈkʌzɪn/, mutta ilman huulten pyöristämistä)
• /o/ - kuten sanassa okul, äännetään /oˈkul/ (kuten "o" sanassa olla /ˈolla/)
• /u/ - kuten sanassa umut, äännetään /uˈmut/ (kuten "u" sanassa muru /ˈmuru/)
• /œ/ - kuten sanassa ördek, äännetään /ˈœrdɛk/ (kuten "ö" sanassa yö /ˈyø/)
• /y/ - kuten sanassa yüz, äännetään /jyz/ (kuten "y" sanassa syy /ˈsyː/)

Turkin konsonantit

• /p/ - kuten sanassa para, äännetään /paˈra/ (kuten "p" sanassa pallo /ˈpallo/)
• /b/ - kuten sanassa balık, äännetään /baˈlɯk/ (kuten "b" sanassa banaani /ˈbanaːni/)
• /t/ - kuten sanassa tabak, äännetään /taˈbak/ (kuten "t" sanassa talo /ˈtalo/)
• /d/ - kuten sanassa deniz, äännetään /deˈniz/ (kuten "d" sanassa demo /ˈdemo/)
• /k/ - kuten sanassa kalem, äännetään /kaˈlɛm/ (kuten "k" sanassa kala /ˈkala/)
• /ɡ/ - kuten sanassa gaz, äännetään /ɡaz/ (kuten "g" sanassa golf /ɡolf/)
• /f/ - kuten sanassa fırın, äännetään /fɯˈrɯn/ (kuten "f" sanassa finaali /ˈfinaːli/)
• /v/ - kuten sanassa vakit, äännetään /vaˈkit/ (kuten "v" sanassa valas /ˈvalas/)
• /s/ - kuten sanassa sel, äännetään /sɛl/ (kuten "s" sanassa saari /ˈsaːri/)
• /z/ - kuten sanassa zeytin, äännetään /zejˈtin/ (kuten "z" englannin sanassa zoo /zuː/)
• /ʃ/ - kuten sanassa şeker, äännetään /ʃeˈkɛr/ (kuten "sh" englannin sanassa shoe /ʃuː/)
• /ʒ/ - kuten sanassa jeoloji, äännetään /ʒeoloʒi/ (kuten "j" ranskan sanassa journal /ʒuʁnal/)
• /t͡ʃ/ - kuten sanassa çay, äännetään /t͡ʃaj/ (kuten "ch" sanassa chili /ˈt͡ʃili/)
• /d͡ʒ/ - kuten sanassa cami, äännetään /d͡ʒaˈmi/ (kuten "j" englannin sanassa jam /dʒæm/)
• /n/ - kuten sanassa yan, äännetään /jan/ (kuten n sanassa nainen, ei nj-yhtymä)
• /l/ - kuten sanassa lamba, äännetään /lamˈba/ (kuten "l" sanassa laulu /ˈlaulu/)
• /r/ - kuten sanassa radyo, äännetään /radjo/ (kuten "r" sanassa radio /ˈradjo/)
• /m/ - kuten sanassa masa, äännetään /maˈsa/ (kuten "m" sanassa mamma /ˈmamma/)
• /n/ - kuten sanassa ne, äännetään /ne/ (kuten "n" sanassa nainen /ˈnainen/)
• /j/ - kuten sanassa yol, äännetään /jol/ (kuten "j" sanassa jäätelö /ˈjæːtelø/)
• /ɾ/ - kuten sanassa ara, äännetään /aɾa/ (kuten "r" amerikanenglannissa butter /ˈbʌɾər/)

Turkin ääntämisen ainutlaatuiset piirteet

Vaikka turkin ääntäminen muistuttaa joiltakin osin muita kieliä, sillä on myös ainutlaatuisia piirteitä, jotka oppijan on hyvä tuntea.

• Vokaaliharmonia: Turkki käyttää vokaaliharmoniaa, jossa sanan päätteiden vokaalit määräytyvät sanavartalon etu- tai takavokaalien mukaan. Esimerkiksi: evler (talot) vs. kapılar (ovet).
• Pehmeä "ğ": Kirjain ğ (yumuşak ge) pidentää usein edeltävää vokaalia, etenkin ennen konsonanttia tai sanan lopussa. Vokaalien välissä se voi jäädä ääntymättä; etuvokaalien vieressä se voi kuulostaa [j]:ltä. Esimerkiksi ağaç (puu) ääntyy [aːt͡ʃ].
• Etu- ja takavokaalit: Turkki erottaa etu- (e, i, ö, ü) ja takavokaalit (a, ı, o, u), mikä on tärkeää oikealle ääntämykselle ja vokaaliharmonialle.
• Paino: Paino turkin sanoissa on yleensä viimeisellä tavulla, vaikka onkin poikkeuksia, erityisesti lainasanoissa ja joissakin alkuperäisissä turkin sanoissa.
• Tavurakenne: Turkissa on vokaaliin päättyviä avoimia tavuja ja konsonanttiin päättyviä suljettuja tavuja. Esimerkiksi kapı (ovi) jakautuu tavuihin ka-pı, kun taas ev (talo) on suljettu tavu.